Toteutustapoja on erilaisia, mutta pääosin ristikkoiden laadinta noudattaa kaikilla samaa laadintamallia.
Aivan aluksi pitää olla tietenkin jokin aihe. Aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi kirjailijalla tai säveltäjällä pitää olla jokin ajatus mistä kirjoittaa tai säveltää. Aika monesti ristikon aihe muodostuu valmiista valokuvasta, joka on sopiva kyseiseen julkaisuun, jossa ristikko on tarkoitus julkaista. Hyvin yksinkertaista.
Kun aihe on kristallinkirkas on vuorossa ristikon rungon kasaaminen. Tämä tarkoittaa pääosin kuvan sijoittamista ruudukkoon ja kuvista sopivien lauseiden rakentamista. Tämä vaihe on hyvin ratkaiseva miten ristikon laadinta saadaan onnistumaan ja miltä ristikon ulkoasu tulee näyttämään. Lauseet lähtevät yleensä pääkuvan vierestä ja päättyvät ristikon alareunaan tai oikeaan reunaan. Parhaimmissa tapauksissa lauseet risteävät keskenään jossain kohtaa ristikkoa.
Seuraava vaihe onkin sitten laadintaosuus eli sanojen sijoittelu ruudukkoon. Päälauseiden perusteella laatija päättelee mistä kohtaa kannattaa laadinta aloittaa. Aloituskohdaksi valikoituu yleensä laadinnan hankalimmalta vaikuttava kohta, joka on yleensä päälauseen risteyskohta tai päälauseen kirjaimista johtuva hankalampi paikka.
Kun laadinta on valmis ja tarkastettu, toteutetaan ristikon ulkoasu vihjeineen ja kuvineen. Toteutustapoja on monia, mutta yleisesti suosituin tapa on käyttää jotain sopivaa kuvankäsittelyohjelmaa, jonka laatija on itselleen hyväksi todennut. Ristikon vihjeytykseen vaikuttaa paljon ristikkoon haluttu vaikeustaso.
Kun ristikon kuvitus ja ulkoasu on saatu valmiiksi ristikko tarkastetaan huolellisesti ennen kuin se lähetään asiakkaalle.